Kansanedustaja Veronika Honkasalo kirjoitti 3. maaliskuuta Facebook-päivityksen, joka alkaa sanoilla "ihmisoikeudet koskettavat kaikkia". Honkasalo korostaa, miten monet ihmiset ovat ottaneet häneen yhteyttä ja pyytäneet olla unohtamatta ihmisten hätää muuallakin maailmassa, vaikka huomio onkin oikeutetusti kiinnittynyt akuuttiin Ukrainan tilanteeseen.
"En totisesti unohda", tähdentää Honkasalo. Sen sijaan minua karmii tämä kaksinaismoralismi,
joka nyt nostaa päätään ja joka sisältää myös syvän rasistisia piirteitä. Se näkyy nyt siinä, miten
rodullistettuja kohdellaan Euroopan rajoilla ja miten esimerkiksi afrikkalaistaustaisia on estetty
pakenemasta Ukrainasta", kansanedustaja jatkaa.
Hyvä, että edes yksi suomalainen poliitikko tunnustaa ja puhuu avoimesti Euroopan rakenteisiin syöpyneestä rasismista ja kaksinaismoralismista.
"Ihmisoikeudet koskevat kaikkia", on kuitenkin ilmaisu, mikä vaatii pysähtymistä ja syvempää tarkastelua. Se kyllä kuulostaa paperilla hyvältä ja näin "periaatteessa" asian pitäisikin olla, mutta monen mielestä näin ei ole. Eurooppalaisten valtioiden viimeaikaiset toimet osoittavat hyvin selkeästi, että kaikkiin ihmisiin ei suhtauduta yhdenvertaisesti, eikä kaikkien ihmisten hätä ole samanarvoista.
YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus korostaa muun muassa ihmisten universaaleja oikeuksia ja vapauksia rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, kansalliseen alkuperään, ominaisuuteen, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen katsomatta.
Hyvältähän tämä teoriassa kuulostaa, mutta miten mahtaa asiasta tällä hetkellä ajatella Puolan ja Ukrainan rajalla jumissa oleva afrikkalainen opiskelija, jota viranomaiset estävät pakenemasta Ukrainasta ihonvärinsä ja alkuperänsä vuoksi?
Tai miltä miljoonista syyrialaisista pakolaisista on tuntunut, kun Euroopan valtiot ovat sulkeneet ovensa heidän edessään ja kohdelleet heitä ala-arvoisesti sekä leimanneet heidät turvallisuusuhaksi?
Myös eriarvoisuutta on se, miten eurooppalaiset valkoiset vierastaistelijat saavat vapaasti mennä Ukrainaan sotimaan ja lööpit esittävät heidät sankareina, mutta kun saman tekee musliminuori, joka lähtee Syyriaan puolustamaan al-Assadin kansanmurhasta (ja Venäjän pommituksista) kärsiviä syyrialaisia, hänet leimataan "jihadistiksi" ja terroristiksi, heitetään nöyryytettynä vankilaan ja pohditaan ministeriöiden tasolla, miten häneltä saataisiin riistettyä kansalaisuus.
Sillä länsimaalaisten oikeustajuunhan ei mahdu ajatusta siitä, että musliminuori voisi olla kansainvälisen oikeuden sääntöjä noudattava vierastaistelija, joka sotii eettisesti oikeuden ja hyvän asian puolesta. Viimeaikainen uutisointi on tehnyt tämänkin asian selväksi.
Myös vierastaistelijan tulee olla valkoinen ja "kristityltä" tai ainakin "tavalliselta eurooppalaiselta" näyttävä, mutta ei missään nimessä muslimi, eikä "jihadisti."
Juuri tämänkaltaisten (jihadisti) sanojen käyttäminen kytkeytyy keskeisesti rasistiseen ja syrjivään retoriikkaan. On niin paljon helpompi heittää ilmoille poliittisesti värittyneitä ja tieteellisesti määrittelemättömiä ilmaisuja, jotka leimaavat ja toiseuttavat ihmisen kuin käydä kriittistä ja oikeudenmukaista keskustelua siitä, että mitä jihad itse asiassa tarkoittaa muslimeille ja ennen kaikkea, miten itse islaminusko sen määrittelee.
Esimerkiksi Ukrainassa elää noin puoli miljoonaa muslimia, joista moni taistelee tällä hetkellä miehitystä vastaan ja puolustaa itseään, perhettään ja uskontoaan Venäjän väkivaltaisuuksilta. Ja aika varmasti hyvin monelle heistä Venäjän joukkoja vastaan sotiminen on jihadia: oikeutettua taistelua ja ponnistelua sekä heidän omaisuutensa, kunniansa, maansa ja uskontonsa puolustamista Jumalan tähden.
Tähän yhteyteen sopii jakaa eräs islamilainen perimätieto. Mies tuli profeetta Muhammadin ﷺ luo ja kysyi:
"Jumalan profeetta, miten tulisi suhtautua ihmiseen, jolla on aikomuksena viedä omaisuuteni?" Profeetta sanoi: "Älä luovuta omaisuuttasi hänelle." Mies jatkoi kysyen: "Mitä jos hän käy minuun käsiksi?" Profeetta vastasi: "Siinä tapauksessa taistele häntä vastaan." Mies jatkoi: "Mitä jos hän surmaa minut?" Profeetta vastasi: "Sitten sinusta tulee marttyyri." Mies jatkoi vielä kysyen: "Mitä jos minä surmaan hänet?" Profeetta vastasi: "Hän joutuu helvettiin." (Ṣaḥīḥ Muslim)
Juuri tätä jihad on ukrainalaisille muslimeille. Eikä sillä ole mitään tekemistä niin sanotun "jihadismin" tai oikeudettoman väkivallan kanssa, vaikka sana "jihad" valitettavasti yhdistyykin monien mielessä terrorismiin länsimaisen median vaikutuksesta.
Tietysti tähän aiheeseen liittyy paljon muita poliittisia ja teologisia aspekteja, kuten Isis-järjestön harjoittama terrorismi ja niin sanottujen "khawaarij" -ryhmien väärintulkinnat jihadista.
Nämä tietenkin hämmentävät entisestään aihetta heikosti tuntevien ei-muslimien (ja muslimienkin) käsityksiä ja selittävät osaltaan sitä, miksi aihepiiristä edelleen kirjoitetaan ja uutisoidaan niin sekavasti.
Viimeaikaiset ilmiöt ovat kuitenkin hyvin vakavia asioita ja osoittavat ikävällä tavalla sen, miten eriarvoisessa asemassa ihmiset elävät myös Euroopan "sivistysvaltioissa" ja miten erottavia tekijöitä ihmisten etninen tausta, uskonto ja ihonväri voivat edelleenkin olla.
Näinhän asian ei pitäisi olla, mutta kun vaan on. Länsimaiden "oikeusvaltioiden" ihmisoikeusjulistukset ja puheet ihmisten yhdenvertaisuudesta alkavat menettää uskottavuuttaan. Kansanedustaja Honkasalo nostaa esiin, miten kaksinaismoralismi ilmenee myös Helsingin kaupunginvaltuustossa:
"Oli irvokasta kuunnella kun turvapaikanhakijoihin vihamielisesti suhtautuneet nyt
ilmaisivat huolensa liian kireästä turvapaikkapolitiikasta ja sanoivat, että on kamalaa,
että sisäisen paon mahdollisuutta lain tulkinnassa sovellettaisiin."
Missä tämä huoli oli silloin, kun Irakiin ja Afganistaniin pakkopalautettiin ihmisiä tai kun Syyriasta saapui sotaa pakenevia kymmeniätuhansia pakolaisia? Tai miten tämä huoli ilmenee, kun huomion kohteeksi nostetaan Kiinan valtion pystyttämät keskitysleirit, joissa uiguureita kidutetaan ja murhataan päivittäin?
Erilaisten raporttien ja selvitysten mukaan Kiina on sulkenut jopa kaksi miljoonaa islamia tunnustavaa uiguuria vankileireille Xinjiangin maakunnassa, joissa heitä pahoinpidellään, kidutetaan ja raiskataan. Monet leireille päätyvät menettävät henkensä.
Olisi varmaankin hyvin erilainen ääni kellossa, jos samaiset Kiinan kidutusohjelmat kohdistuisivat ukrainalaisiin kristittyihin, mutta kun on kyseessä muslimikansa, asia on helppo lakaista maton alle.
Kaiken lisäksi nämä ihmisoikeusrikokset eivät tapahdu Euroopassa, vaan kaukana Kiinassa – eli eivät kosketa meitä.
Tosin myös Euroopassa on ihan hiljattain tapahtunut kansanmurha, jota katsottiin sormien läpi. Muistakaamme 90-luvun Bosnian tapahtumat ja kansainvälisen yhteisön hiljaisuuden, kun Sarajevoa piiritettiin ja historiaa kirjoitettiin bosnialaisten muslimien verellä Srebrenican joukkomurhissa ja etnisissä puhdistuksissa.
Bosnialaisia joukkokarkotettiin, tapettiin, ryöstettiin, kidutettiin, raiskattiin ja ahdettiin keskitysleireille serbien toimesta, ja kansainvälinen yhteisö katseli tilannetta passiivisesti sivusta. Bosnian sodan – noin 3,5 vuoden – aikana arviolta noin 50000 naista joutui serbien systemaattisen raiskauksen uhriksi. Vain 84 serbiä on saanut tuomion näistä rikoksista.
Missä oli eurooppalaisten solidaarisuus silloin? Eikö Bosniakin ollut osa Eurooppaa ja eurooppalainen valtio Ukrainan tavoin?
Comments