top of page

Vuoden 1927 Palestiinan kolikko kätkee sisäänsä synkän historian

Päivitetty: 4. marrask. 2023



Vuoden 1927 "Palestiinan kolikko" ei pelkästään kätke sisäänsä epämiellyttäviä faktoja imperialismin ja kolonialismin synkästä menneisyydestä, mutta selittää myös surullisen paljon Gazassa meneillään olevan kansanmurhan tapahtumia ja niihin kytkeytyvää sionismin veristä historiaa.

Tämä Lähi-idän historiaa monella tavalla kuvaava Palestiinan kolikko lyötiin vuonna 1927 – noin kymmenen vuotta sen jälkeen, kun silloista Palestiinaa hallinnut osmanivaltakunta menetti alueen brittiläiselle imperiumille. Brittijoukot miehittivät Palestiinan vuosina 1917 ja 1918 osana osmanien valtakuntaa vastaan kohdistunutta kampanjaa.

Ensimmäistä maailmansotaa seuranneen osmanivaltakunnan romahtamisen ja Palestiinan mandaatin perustamisen jälkeen Britannian siirtomaavalta alkoi toteuttaa suunnitelmaansa juutalaisen valtion perustamisesta Palestiinan alueelle. Samaan aikaan sionistinen liike lobbasi länsimaita tukemaan juutalaisten massamuuttoa Palestiinaan ja tunnustamaan juutalaisten vaatimukset maahan.


Vuoden 1917 𝐁𝐚𝐥𝐟𝐨𝐮𝐫𝐢𝐧 𝐣𝐮𝐥𝐢𝐬𝐭𝐮𝐤𝐬𝐞𝐬𝐬𝐚 Britannia ilmaisi tukensa "juutalaisten kansalliskodille" Palestiinassa. Julistus tehtiin kirjeessä, jonka Britannian silloinen ulkoministeri 𝐀𝐫𝐭𝐡𝐮𝐫 𝐉𝐚𝐦𝐞𝐬 𝐁𝐚𝐥𝐟𝐨𝐮𝐫 kirjoitti 𝐁𝐚𝐫𝐨𝐧 𝐑𝐨𝐭𝐡𝐬𝐜𝐡𝐢𝐥𝐝𝐢𝐥𝐥𝐞, brittiläisen sionistisen liikkeen johtajalle. Julistusta kannatti Britannian silloinen pääministeri 𝐃𝐚𝐯𝐢𝐝 𝐋𝐥𝐨𝐲𝐝 𝐆𝐞𝐨𝐫𝐠𝐞.


Julistus oli kiitos juutalaisille heidän tuestaan Britannialle osmanivaltakunnalle kuuluneen Palestiinan valtauksessa ensimmäisen maailmansodan aikana. Julistuksen sisältävässä kirjeessä todettiin, että britit "tekevät parhaansa edistääkseen tämän tavoitteen saavuttamista". Sionisteille tämä oli selvä voitto.


Brittien tukemien sionistien tulva Palestiinaan kohtasi palestiinalaisten ankaran vastarinnan. Juutalaisten maahankinnat sionistien asutusta varten syrjäyttivät kymmeniä tuhansia palestiinalaisia ​​kodeistaan. Prosessin edesauttavana voimana olivat nimenomaan britit. Vuoteen 1949 mennessä yli 700 000 palestiinalaista oli pakotettu jättämään kotiseutunsa ja yli 13 000 oli tapettu Israelin armeijan toimesta.


Niin sanottu Palestiinan brittiläinen mandaatti (engl. Mandate for Palestine) oli Kansainliiton Yhdistyneen kuningaskunnan hallintaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen myöntämä mandaattialue Lähi-idässä vuosina 1920–1948. Sen alueella ovat nykyään Israelin miehittämät palestiinalaisalueet, Länsiranta, Gazan kaista ja Jordania.

Israelilais-brittiläinen historioitsija 𝐀𝐯𝐢 𝐒𝐡𝐥𝐚𝐢𝐦 on kommentoinut edellä mainittuja historian tapahtumia seuraavasti: "Britannialla ei ollut moraalista, poliittista tai laillista oikeutta luvata arabeille kuulunutta maata toiselle kansalle. Palestiinalaiset eivät hävinneet taistelua Palestiinasta vuonna 1948, vaan 1930-luvun lopulla Britannian murskatessa täysin maan tasalle arabien kapinan ja arabien joukot."
 

"Britannialla ei ollut moraalista, poliittista tai laillista oikeutta

luvata arabeille kuulunutta maata toiselle kansalle."


"Palestiinalaiset eivät hävinneet taistelua Palestiinasta vuonna 1948,

vaan 1930-luvun lopulla Britannian murskatessa täysin

maan tasalle arabien kapinan ja arabien joukot."


Avi Shlaim

Israelilais-brittiläinen historioitsija

 


Tämä pronssinen 7800 grammaa painava kolikko valmistettiin 21 vuotta ennen kuin palestiinalaisväestöön kohdistuneen verenvuodatuksen lopputuloksena syntyi sionistisella ideologialla toimiva, vuonna 1948 perustettu "juutalainen" Israelin valtio. On tosin tärkeää korostaa, että vaikka Israelia usein kuvataankin "juutalaisten yhteiseksi kodiksi", läheskään kaikki juutalaiset eivät tue Israelin valtiota, eivätkä sionismi ja Israel suinkaan edusta kaikkia maailman juutalaisia.

Israel kutsuu vuotta 1948 juutalaisen valtion syntymäksi ja "vapaussodaksi", kun taas palestiinalaiset kutsuvat vuoden 1948 tapahtumia "nakbaksi". Al Nakbah on arabiaa ja tarkoittaa kirjaimellisesti "katastrofia". Käsitteellä viitataan yli 750 000 palestiinalaisen arabin massakarkotukseen.



 

"Ihmisten karkottaminen kodeistaan ​​on sotarikos. Kuten myös se, että

heitä estetään palaamasta. Israel ei syyllistynyt sotarikokseen ainoastaan vuonna 1948, vaan se jatkaa sotarikoksiaan vielä tänäkin päivänä."


Salman Abu Sitta

Atlas of Palestine 1948 -teoksen kirjoittaja

 


Osmanien valtakunnan romahtamisen jälkeen ja brittien toimesta alueella tapahtuneen miehitystoiminnan jälkeen symbolisilla esineillä – kuten kolikoilla – oli perustavanlaatuinen rooli Israelin kansakunnan rakentamisessa. Erilaisia symboleita ei käytetty alueella jo vallinneen kansallisen valtion identiteetin rakentamiseen, vaan pikemminkin uutta alueellista kansallisjärjestystä tukevien puitteiden luomiseen.

1910-luvun lopun ja 1920-luvun alussa, kun Lähi-idän alueita symboloivat nimet, merkit ja rajat olivat vielä muovautumassa, kansallissymbolien käyttöönotto ja levittäminen osoittautui tehokkaaksi tavaksi edistää brittien suunnitelmia alueella. Ennen Palestiinan virallista perustamista erilliseksi alueeksi Palestiinan brittiläisen mandaatin ylikommissaarina vuosina 1920-1925 toiminut brittiläinen poliitikko ja sionisti Herbert Samuel teki vuonna 1920 ehdotuksen Palestiinan valuutan laatimisesta.


 

Palestiinan punnan perustamisen takana oli sionisti ja
johtava brittiläinen liberaalipoliitikko Herbert Samuel.

 


Palestiinan punnan perustamisen takana oli siis mies nimeltä Herbert Samuel, johtava brittiläinen liberaalipoliitikko ja Palestiinan ensimmäinen brittiläinen ylikomissaari. Herbert oli myös ortodoksijuutalainen, joka oli edistänyt sionismia Britannian kabinetissa jo vuodesta 1915. Vuoden 1915 tammikuussa ja maaliskuussa Samuel lähetti "Palestiinan tulevaisuus" (The Future of Palestine) -nimisen muistion Britannian hallitukselle, kaksi kuukautta sen jälkeen, kun Britannia julisti sodan osmanivaltakunnalle. Kyseessä oli ensimmäinen virallinen pöytäkirja, jossa ehdotettiin juutalaisten tukemista sotatoimen muodossa.


 

"Palestiinan valuuttaa pidettiin ensisijaisesti

propagandistisena välineenä."


Yair Wallach

 

Aivan niin kuin pian sen jälkeen liikkeeseen lasketut Palestiinan postimerkit ja brittien arabikapinalle (1916–1918) suunnittelemat postimerkit ja lippu, Palestiinan valuuttaa pidettiin ensisijaisesti propagandistisena välineenä, jonka tarkoituksena oli valmistella paikallista ja kansainvälistä yleistä mielipidettä hyväksymään alueen uusi geopoliittinen järjestys.

Palestiinan valuutan taustalla oleva symbolis-poliittinen motivaatio erotti sen muista Britannian valtakunnan siirtomaavaluutoista, jotka laskettiin liikkeeseen hallinnollisista ja taloudellisista syistä. Kun valuutta otettiin vihdoin käyttöön vuonna 1927, arabit ja juutalaiset ymmärsivät sen poliittisena lausumana, johon he vastasivat hämmästyttävän eri tavoin. On esitetty, että valuutan todellinen tarkoitus oli poliittinen isku arabien kansallisia pyrkimyksiä vastaan.

Erityisen mielenkiintoista (ei tosin mitenkään positiivisessa mielessä) tässä kolikossa on sen taustalla vaikuttava kolonialismi ja imperialismi, mikä ilmenee muun muassa kolikkoon painetussa tekstissä ja siihen kytkeytyvässä historiassa. Kolikon etupuolen yläosassa lukee arabiaksi "Palestiina" ja sen alapuolella latinalaisin kirjaimin "Palestine". Etupuolen alaosassa lukee myös "Palestiina" hepreaksi, mutta huomiota herättävää on sitä edeltävä sulkeiden sisälle sijoitettu hepreankielinen teksti (א״י) – Eretz Yisrael – mikä tarkoittaa "Israelin maata".


Palestiinan valuuttaa pidettiin ensisijaisesti propagandistisena välineenä, jonka tarkoituksena oli valmistella paikallista ja kansainvälistä yleistä mielipidettä hyväksymään alueen uusi geopoliittinen järjestys.


Kielikysymykset ovat aina keskeisessä asemassa missä tahansa kansanrakennusprojektissa, ja tämä on selkeästi nähtävissä erityisesti sionismin historiassa. Virallinen heprean kielen tunnustaminen ei liittynyt pelkästään juutalaisen kansalaisuuden tunnustukseen liittyviin pyrkimyksiin, vaan sillä oli myös ratkaiseva vaikutus "heprealaiseen herätykseen" ja heprean kielen muuttamiseen pyhästä kirjoituksesta puhutuksi kansalliskieleksi. Silti vuonna 1920 vain harvat juutalaiset Palestiinassa tai muualla osasivat puhua hepreaa.

Ensimmäisen maailmansodan voittaneet valtiot ja myöhemmin YK:ta edeltänyt Kansainliitto antoivat vuonna 1920 Palestiinan alueen brittiläiselle imperiumille. Kun brittiläinen imperiumi alkoi hiipua ensimmäisen maailmansodan jälkeen, nousi korvaavaksi maailmanvallaksi Yhdysvallat. Sekä Britannia että Yhdysvallat ovat jättäneet historiaan synkän jäljen alamaisiinsa kohdistuneesta väkivallastaan, rasismistaan ja orjuuttamisestaan.

Ei olekaan ihme, että modernin historian pisimmästä miehitystoiminnasta vastaavan valtion voimakkaimpia tukijoita ovat kautta aikojen olleet nimenomaan Britannia ja Yhdysvallat, joiden synnyttämä ja ylläpitämä Israel on jo pitkään harjoittanut hyvinkin samankaltaista rotuerottelua, väkivaltaa ja orjuuttamista kuin sen kolonialistiset pääarkkitehdit historiassa.

𝐀𝐦𝐧𝐞𝐬𝐭𝐲 𝐈𝐧𝐭𝐞𝐫𝐧𝐚𝐭𝐢𝐨𝐧𝐚𝐥 on viimeisessä raportissaan todennut, että Israel on syyllistynyt kansainvälisen oikeuden kieltämään apartheidiin ihmisoikeusloukkauksena kaikkialla, missä se harjoittaa palestiinalaisiin kohdistuvaa sorto- ja hallintajärjestelmäänsä. Tämän lisäksi ihmisoikeusjärjestö arvioi, että lähes kaikki Israelin siviilihallinto- ja sotilasviranomaiset sekä valtiolliset ja kvasivaltiolliset instituutiot ovat mukana palestiinalaisiin kohdistuvan apartheid-järjestelmän täytäntöönpanossa.


Israelin kansainvälisen oikeuden vastainen miehitys on jatkunut palestiinalaisalueilla jo yli puoli vuosisataa. Tänä aikana Israel on perustanut miehittämilleen alueille satoja siirtokuntia, jotka kansainvälinen yhteisö, mukaan lukien Euroopan unioni ja Suomi, on tuominnut kansainvälisen oikeuden vastaisina.


 

"Tämä ei alkanut 7. lokakuuta.
Tämä on jatkunut viimeiset 75 vuotta."

18-vuotias palestiinalaistyttö Gazasta

 

Viimeaikaiset järkyttävät ihmisoikeusrikokset Gazassa, viattomien ihmisten pommittaminen ja Israelin valtion harjoittama terrorismi palestinalaisväestöä kohtaan eivät alkaneet 7. lokakuuta 2023, vaan paljon aikaisemmin. Alueella vallitsevien sotien ja väkivaltaisuuksien juuret palaavat kauas historiaan, vuoteen 1948 ja sitä edeltäneisiin tapahtumiin, joiden seurauksena Palestiinan kansa on elänyt jo yli 75 vuotta väkivaltaisen miehityksen ja sionistisella ideologialla toimivan apartheid-hallinnon alla.


On tärkeää tiedostaa sionismin ja juutalaisuuden ero. Monet juutalaiset ympäri maailmaa vastustavat Israelin hallitusta, ja monet heistä kokevat, että Israelin miehitystoiminta ja palestiinalaisiin kohdistuva väkivalta on ristiriidassa juutalaisuuden arvojen kanssa.


Esimerkiksi Amerikkalais-israelilainen ihmisoikeusaktivisti Miko Peled on kutsunut Israelia "radikaaliksi sionistiseksi hallinnoksi" ja maaksi, jossa "puolet väestöstä asuu länsimaisessa demokratiassa samalla kun toista puolta pidetään häikäilemättömän puolustuskoneiston vankina, joka muuttuu päivä päivältä väkivaltaisemmaksi".

Hiljattain 18-vuotias palestiinalaistyttö lähetti viestin maailmalle jouduttuaan pakenemaan kodistaan Gazassa. "Ihmiset kuolevat, eikä kukaan näe tätä. Tämä ei alkanut 7. lokakuuta. Tämä on jatkunut viimeiset 75 vuotta. Ihmiset kirjaimellisesti kuolevat täällä. Olen lapsi. En välitä politiikasta. En välitä mistään maailmassa. Haluan vain elää turvallisesti."





LÄHTEET:

Abu-Sitta, S. H. (2004). Atlas of Palestine, 1948.


Amnesty International. (2022). Israel’s apartheid Against Palestinians. Cruel System of Domination and Crime Against Humanity. Third World Resurgence, (350), 40-43.



Wallach, Y. (2011). Creating a country through currency and stamps: state symbols and nation‐building in British‐ruled Palestine. Nations and Nationalism, 17(1), 129-147.

Commentaires


bottom of page