Miksi Suomi tukee ihmisoikeusrikoksia ja apartheidia?
Päivitetty: 22. heinäk. 2023
Aika harvalle ihmiselle taitaa enää olla epäselvää se, että Israelin toimet palestiinalaisia kohtaan ovat ihmisoikeusrikoksien kategorian pahimmasta päästä ja täyttävät syrjinnän ja apartheidin tunnusmerkit. Silti Suomi on jo pitkään tehnyt asekauppoja Israelin kanssa, ja tekee edelleen.
Onkin perusteltua kysyä, että miksi Suomi tukee ihmisoikeusrikoksia ja apartheidia tekemällä asekauppoja Israelin kanssa?
Sekä YK että monet ihmisoikeusjärjestöt, kuten Human Rights Watch, Amnesty International, B'Tselem, The Palestinian Centre for Human Rights ja Al-Mezan Center for Human Rights ovat arvostelleet Israelin ihmisoikeusrikospolitiikkaa ja raportoineet sen jatkuvista rikoksista palestiinalaisia siviilejä kohtaan.
Moni meistä varmasti pohtii ymmällään, että miksi ihmeessä Suomi tekee asekauppoja tällaisen valtion kanssa, joka on vuosikymmenien ajan systemaattisesti syyllistynyt näin vakaviin rikoksiin ihmisyyttä vastaan?
Suomi on tähän mennessä ostanut ja ostaa puolustusvoimille Israelista viestilaitteita, ohjuksia ja tiedustelujärjestelmiä jopa sadoilla miljoonilla euroilla. Suomalais-israelilaisen asekaupan perinteet palaavat kaiken lisäksi hyvin pitkälle historiaan, eli ei ole kyse mistään hetken ilmiöstä. On esitetty, että yhteys tälle pohjalle olis luotu jo 1950-luvulla, kun Shlomo Zabludowicz -niminen mies perusti Soltam-nimisen yrityksen, jonka osakkaita olivat israelilainen Sollel-Boneh ja suomalainen Tampella.
Suomen asehankintoja Israelista perustellaan muun muassa israelilaisten aseiden suorituskyvyllä ja sotateknologian edistyneisyydellä. Näin kauppoja siis perustellaan siitäkin huolimatta, että samoilla aseilla on jo vuosien ajan surmattu palestiinalaisia siviilejä, jopa lapsia.
Suomi ja muut Israelia tukevat maat tietävät varsin hyvin, että israelilaisia asejärjestelmiä markkinoidaan sotilaallisissa piireissä teknologiana, jota on testattu tositoimissa sotatantereella. Eli käytännössä aseita on testattu palestiinalaisiin, ja monien ihmisoikeusjärjestöjen mukaan myös siviileihin ja lapsiin.
Yksi näistä aseista on Rafael Advanced Defence Systems -yhtiön valmistama Spike-ohjus, joka tunnetaan Suomessa nimeltä pst2000. Suomen puolustusvoimilla on käytössään niitä noin 700 kappaletta. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan Spike-ohjuksia on käytetty Gazaan kohdistuneissa Israelin operaatioissa, joissa on kuollut useita lapsia.
On järkyttävää, miten Suomen valtion virallinen kanta on vuosien ajan ollut se, ettei näissä asekaupoissa ole mitään ongelmaa ja ettei sotateknologian ja aseiden ostamiselle Israelista ole mitään esteitä.
Kaiken lisäksi asekauppayhteistyön ympärillä on ollut hämärää salailemista, sillä julkisuuteen ei ole aina kerrottu ostettavien sotamateriaalien tarkkaa määrää eikä edes asekauppojen hintaa, joka on normaalisti julkista tietoa. Summat joka tapauksessa liikkuvat useissa kymmenissä miljoonissa euroissa.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan ei kestänyt pitkään, kun Suomi teki päätöksen aseiden lähettämisestä Ukrainan tukemiseksi, ja vanavedessä moni suomalainen yritys veti toimintansa pois Venäjältä.
Miksi Israelin miehitystoiminta ja palestiinalaisia kohtaan tapahtuvat ihmisoikeusrikokset eivät herätä samanlaista vastustusta?
Comments