La convivencia – juutalaisten, kristittyjen ja muslimien yhteiselo

Espanjassa vaikuttaneeseen islamilaiseen valtakauteen liitetään usein convivencian käsite. La convivencia on espanjaa ja tarkoittaa yhteiselämää ja rinnakkaiseloa.

Convivencialla viitataan juutalaisten, kristittyjen ja muslimien rinnakkaiseloon keskiajan Espanjassa. Convivencia on monitulkintainen käsite, josta alan oppineistolla on paljon erilaisia ja monitulkintaisia näkemyksiä.

Keskiaikaisen Iberian historiantutkijoiden yleinen näkemys näyttäisi olevan se, että vaikka juutalaisten, kristittyjen ja muslimien välinen rinnakkaiselo ei ollut luonteeltaan ongelmatonta, nämä kolme uskontoryhmää kasvattivat kuitenkin yhdessä hyvin monimuotoisen kulttuurin.

Al-Andalus oli tunnettu sen korkeasta sivistyksestään ja lukuisista tieteistään. Oppilaat ympäri Eurooppaa tulivat Espanjaan opiskelemaan muun muassa lääketiedettä, matematiikkaa ja filosofiaa. Monet tutkijat korostavat, kuinka juutalaiset, kristityt ja muslimit osallistuivat yhdessä historiallisesti ainutlaatuisen korkeakulttuurin ja siihen aikaan Euroopan johtavimman tiedeyhteisön ja edistyneimmän yhteiskunnan rakentamiseen.

Historiantutkijoiden keskuudessa on kuitenkin paljon eriäviä näkemyksiä convivencian käsitteestä ja ylipäätään siitä, erottuiko al-Andalusin yhteiskunta muista keskiajan alueista poikkeavalla korkeakulttuurillaan. On olemassa yleinen mielikuva siitä, että al-Andalus oli muihin keskiajan kristillisiin ja islamilaisiin alueisiin verrattuna erilainen ja poikkeuksellisen edistynyt tieteellisessä ja materiaalisessa kulttuurissaan. Siitäkin huolimatta, että al-Andalusin tieteellisestä ja materiaalisesta edistyksestä on huomattavan paljon historiallisia todisteita, siltikin osa historioitsijoista kyseenalaistaa tämän.

Al-Andalusin historiaan kohdistuvat näkemykset näyttävät usein jakautuvan ääripäihin. Kun toisille historian kuvaukset juutalaisten, kristittyjen ja muslimien rinnakkaiselosta ja yhteisistä ponnisteluista tieteiden kehittämiseksi edustavat positiivista kuvaa niin historiasta, nykyisyydestä kuin tulevaisuudestakin, toiset taas näyttävät hakevan väkivaltaisista historian skenaarioista ja kertomuksista tukea pessimistisille näkemyksilleen.

---

"Al-Andalus edustaa tavalla tai toisella islamin läsnäoloa Euroopassa yli 700 vuoden ajan; noin kolme kertaa pidemmän ajan kuin mitä Amerikan Yhdysvaltojen tasavallan ja liittovaltion itsenäisyys on kestänyt."

María Menocal

---

Alhambra (arab. الحمراء‎، al-Ħamrā', 'punainen') on al-Andalusin aikakauteen kuuluvan Nasrid-dynastian (arabiaksi بنو نصر‎ banū Naṣr) emiirien palatsi Espanjan Granadassa. Palatsi on yksi suosituimmista nähtävyyksistä Espanjassa, ja se valittiin vuonna 1984 Unescon maailmanperintökohteeksi.

Esimerkiksi historian professori Anna Akasoy (2010, 495, 497) näkee, että al-Andalusin umaijadi- ja taifa -aikakausina tapahtunut arkkitehtuurin ja kirjallisuuden kehitys voidaan tulkita todisteena harmonisen convivencian toteutumisesta, mutta yhtä lailla aikakauden väkivaltaiset tapahtumat voidaan helposti näyttää toteen, mikäli almoravidien ja almohadien uskonnollinen politiikka tai dhimmien [islamin lain suojeluksessa elävät juutalaiset ja kristityt] kansalaisoikeuksiin liittyvät hierarkkiset periaatteet tuodaan suurennuslasin alle.

María Rosa Menocalin (2006, 7) näkemys on taas se, että keskiaikaisen Iberian niemimaan kulttuurilliseen ja uskonnolliseen monimuotoisuuteen kytkeytyy merkittävää historiallisen muiston poispyyhkimistä sekä syviä vääristymiä ja rajoitteita, jotka määrittelevät tapaamme puhua sen kielistä ja kulttuureista. Menocal (2006, 7) korostaa, kuinka Espanja määritteli itsensä moderniksi kansaksi juutalaisiin ja muslimeihin kohdistuneen karkottamisprosessin kautta, eivätkä espanjalaiset pelkästään karkottaneet juutalaisia ja muslimikansalaisiaan, vaan myös muiston siitä, että he olisivat koskaan olleet edes osa Espanjan todellista poliittista kehoa.

Convivencia ei tietenkään merkinnyt keskiajalla samaa kuin nykyajan tasa-arvo, mutta juutalaisten ja kristittyjen nauttimat oikeudet olivat kuitenkin olennaisesti parempia kuin muissa kristillisissä valtioissa siihen aikaan. Rinnakkaiselo ei aina ollut ongelmatonta, mutta juutalaiset ja kristityt elivät pitkälti omaa elämää ja saivat harjoittaa uskontoaan. (Hämeen-Anttila 2006, 157.) Al-Andalus oli jakso Euroopan historiassa, jolloin juutalaiset, kristityt ja muslimit kasvattivat monisyisen suvaitsevaisuuden kulttuurin ja elivät rinnakkain hankalista ja pitkäkestoisista vihamielisyyksistään huolimatta (Menocal 2002, 11).

Lähteet:

Akasoy, A. (2010). Convivencia and its discontents: Interfaith life in Al-Andalus.

International Journal of Middle East Studies, 42 (3) , pp. 489-499.

Hitchcock, R. (2008). Christian-Muslim Understanding(s) in Medieval Spain. Hispanic Research Journal, ISSN: 1468-2737, Vol: 9, Issue: 4, Page: 314-325

Hämeen-Anttila, J. (2006). Mare Nostrum. Länsimaisen kulttuurin juurilla. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

Mata, M.J.R. & De Epalza, M. (2007). Al-Andalus: Between myth and history. History and Anthropology, 18 (3) , pp. 269-273.

Menocal, M. (2006). Why Iberia? Diacritics. Fall/Winter2006, Vol. 36 Issue 3/4, p7-11. 5p.

Menocal, M. (2002). The Ornament of the World: How Muslims, Jews, and Christians Created a Culture of Tolerance in Medieval Spain. New York: Back Bay Books / Little, Brown and Company.

Meri, Josef. (2004). The Ornament of the World: How Muslims, Jews, and Christians Created a Culture of Tolerance in Medieval Spain by MARÍA ROSA MENOCAL. Middle East Studies Association Bulletin. 38. 88-89. 10.2307/23062972.

O’Brien, P. & Zgourides, C. (2018). Islamophilia in Medieval Spain. Common Know- ledge, ISSN: 0961-754X, Vol: 24, Issue: 1, Page: 35-55

Kuvalähteet:

https://en.casaarabe.es/event/science-in-al-andalus

https://www.pexels.com/fi-fi/kuva/rakennus-linna-sininen-taivas-espanja-4472152/