La convivencia – muslimien, kristittyjen ja juutalaisten yhteiselo

Espanjassa vaikuttaneeseen islamilaiseen valtakauteen liitetään usein convivencian käsite. La convivencia on espanjaa, jonka tulkitaan usein tarkoittavan yhteiselämää ja rinnakkaiseloa.

Convivencialla viitataan juutalaisten, kristittyjen ja muslimien rinnakkaiseloon keskiajan Espanjassa. Convivencia on monitulkintainen käsite, josta alan oppineistolla on paljon erilaisia ja monitulkintaisia näkemyksiä.

Keskiaikaisen Iberian historiantutkijoiden yleinen näkemys näyttäisi olevan se, että vaikka juutalaisten, kristittyjen ja muslimien välinen rinnakkaiselo ei ollut luonteeltaan ongelmatonta, nämä kolme uskontoryhmää kasvattivat kuitenkin yhdessä hyvin monimuotoisen kulttuurin.

Al-Andalus oli tunnettu sen korkeasta sivistyksestään ja lukuisista tieteistään. Oppilaat ympäri Eurooppaa tulivat Espanjaan opiskelemaan muun muassa lääketiedettä, matematiikkaa ja filosofiaa. Monet tutkijat korostavat, kuinka kristity, juutalaiset ja muslimit osallistuivat yhdessä historiallisesti ainutlaatuisen korkeakulttuurin ja siihen aikaan Euroopan johtavimman tiedeyhteisön ja edistyneimmän yhteiskunnan rakentamiseen.

Historiantutkijoiden keskuudessa on kuitenkin paljon eriäviä näkemyksiä convivencian käsitteestä ja ylipäätään siitä, että erottuiko al-Andalusin keskiaikainen yhteiskunta todellisuudessa muista keskiajan alueista poikkeavalla korkeakulttuurillaan. On olemassa yleinen mielikuva siitä, että al-Andalus erottui muista keskiajan kristillisistä ja islamilaisista alueista ja oli poikkeuksellisen edistynyt tieteellisessä ja materiaalisessa kulttuurissaan. Tällaiset näkemykset ovat kuitenkin vahvasti kiistanalaisia siitäkin huolimatta, että tieteellisestä ja materiaalisesta edistyksestä on huomattavan paljon historiallisia todisteita.

Näyttää siltä, että al-Andalusiin kohdistuvat tuntemukset, ajatukset ja mielipiteet ovat näyttävät karkeasti jakautuvan usein toisilleen ääripäiksi asettuviin näkemyksiin. Kun toisille historian kuvaukset muslimien, kristittyjen ja juutalaisten yhteiselosta ja ponnisteluista tieteiden kehittämiseksi sekä yhteisen korkeakulttuurin rakentamiseksi näyttävät edustavan positiivista kuvaa niin historiasta, nykyisyydestä kuin tulevaisuudestakin, näyttävät toiset taas hakevan väkivaltaisista historian skenaarioista ja kertomuksista tukea pessimistisille näkemyksilleen.

Esimerkiksi historian professori Anna Akasoy näkee, että al-Andalusin umaijadi- ja taifa -aikakausina tapahtunut arkkitehtuurin ja kirjallisuuden kehitys voidaan tulkita todisteena harmonisen convivencian toteutumisesta, mutta yhtä lailla aikakauden väkivaltaiset tapahtumat voidaan helposti näyttää toteen, mikäli suurennuslasin alle tuodaan almoravidien ja almohadien uskonnollinen politiikka tai tarkastellaan hierarkkisia periaatteita, jotka liittyivät dhimmien [islamin lain suojeluksessa elävät juutalaiset ja kristityt] kansalaisoikeuksiin.

Lähteet:

Akasoy, A. (2010). Convivencia and its discontents: Interfaith life in Al-Andalus.

International Journal of Middle East Studies, 42 (3) , pp. 489-499.

Hitchcock, R. (2008). Christian-Muslim Understanding(s) in Medieval Spain. Hispanic Research Journal, ISSN: 1468-2737, Vol: 9, Issue: 4, Page: 314-325

Mata, M.J.R. & De Epalza, M. (2007). Al-Andalus: Between myth and history. History and Anthropology, 18 (3) , pp. 269-273.

Meri, Josef. (2004). The Ornament of the World: How Muslims, Jews, and Christians Created a Culture of Tolerance in Medieval Spain by MARÍA ROSA MENOCAL. Middle East Studies Association Bulletin. 38. 88-89. 10.2307/23062972.

O’Brien, P. & Zgourides, C. (2018). Islamophilia in Medieval Spain. Common Know- ledge, ISSN: 0961-754X, Vol: 24, Issue: 1, Page: 35-55

Kuvalähteet:

https://en.casaarabe.es/event/science-in-al-andalus