Nyt kun Britannian pitkäaikaisin monarkki 𝐤𝐮𝐧𝐢𝐧𝐠𝐚𝐭𝐚𝐫 𝐄𝐥𝐢𝐬𝐚𝐛𝐞𝐭 𝐈𝐈 on siirtynyt ajasta ikuisuuteen, päättyy yksi aikakausi ja alkaa toinen.
Vaikka kuningattaren rooli on vuosien saatossa ollut suurelta osin seremoniallinen, monille ihmisille ja valtioille monarkia kantaa yhä mukanaan raskasta perintöä julmasta kolonialismista.
Esimerkiksi eteläafrikkalainen oppositiopuolue Economic Freedom Fighters (EEF) ilmoitti eilisessä tiedotteessaan suorasanaisesti, etteivät he sure Elisabetin kuolemaa.
– Emme sure Elisabetin kuolemaa, koska hänen kuolemansa on muistutus meille hyvin traagisesta ajanjaksosta tässä maassa ja Afrikan historiassa, EEF kirjoittaa tviitissään.
"70-vuotisen hallituskautensa aikana kuningattarena hän ei koskaan tunnustanut hänen perheensä aiheuttamia julmuuksia alkuperäisväestöille, joiden maihin Britannia hyökkäsi ympäri maailmaa. Hän hyötyi mielellään rikkaudesta, joka saatiin miljoonien ihmisten hyväksikäytöstä ja murhista eri puolilla maailmaa", tiedotteessa sanotaan.
"70-vuotisen hallituskautensa aikana kuningattarena hän ei
koskaan tunnustanut hänen perheensä aiheuttamia julmuuksia
alkuperäisväestöille, joiden maihin Britannia
hyökkäsi ympäri maailmaa."
Brittiläinen ihmisoikeusjärjestö 𝐂𝐀𝐆𝐄 korostaa, kuinka monarkia jatkoi epätasa-arvoa ylläpitävää Britannian arvosysteemiä ja antoi vastustamatta hyväksyntänsä syvästi rasistisille ja islamofobisille lainsäädännöille.
Britannian arvosysteemi on maan imperialistiseen historiaan sidoksissa oleva tapa palkita yksilöitä henkilökohtaisesta rohkeudesta, saavutuksista tai palveluista esimerkiksi myöntämällä heille arvonimi, kunniamerkki tai mitali.
Vaikka arvosysteemi ei ehkä itsessään kuulosta niin pahalta, on järjestelmällä kuitenkin vahva kytkös maan imperialistiseen historiaan ja herättää oikeutetustikin närkästystä ja vastustusta monissa.
𝐓𝐇𝐄 𝐆𝐔𝐀𝐑𝐃𝐈𝐀𝐍𝐈𝐍 viimevuotinen analyysi osoittaa, että niiden ihmisten osuus, jotka ovat kieltäytyneet kuningattaren kunnianosoituksista, on huomattavassa kasvussa ja heidän lukumäärästään on tullut yli kaksinkertainen viimeisen yhdeksän vuoden aikana.
Birmingham Cityn yliopiston professori 𝐊𝐞𝐡𝐢𝐧𝐝𝐞 𝐀𝐧𝐝𝐫𝐞𝐰 kommentoi ilmiötä sanomalla, että ihmiset kiinnittävät nykyään yhä enemmän huomiota brittiläisen imperiumin historiaan ja rasismiin sekä maan verisen imperialistisen menneisyyden ja arvosysteemin väliseen yhteyteen.
"Tämä johtaa siihen, että useammat ihmiset hylkäävät kunnianosoitukset ja pitävät niitä ongelmallisina", professori sanoo.
”Suurempi tarina on, että tuhannet ihmiset hyväksyvät ne. Imperiumin ongelmallisen luonteen lisäksi sitä ei enää ole olemassa, joten miksi annamme edelleen brittiläisen imperiumin käskyjä?", professori kysyy.
Monille vähemmistöille imperiumi on paljon enemmän kuin historiallinen alaviite. Sen pysyvät symbolit ja psykologinen perintö ovat edelleen elävä ongelma ja avoin haava.
Voidaan ajatella, että brittiläinen imperiumi on tehnyt myös paljon hyvää maailmassa, kun se esimerkiksi levitti valistuksen ihanteita demokratiasta ja yksilön oikeuksista sekä tarjosi infrastruktuuria ja kehitystä. Mutta se on kuitenkin historiaa, josta kiistellään.
Etenkin monet mustaihoiset, värilliset ja vähemmistöt tuntevat itsensä syvästi haavoitetuiksi menneiden epäoikeudenmukaisuuksien, julmuuksien, pidätysten, orjuuttamisen ja pakkotyön vuoksi.
Imperiumin historiaa juhlistavat Yhdistyneen kuningaskunnan kansallisten kunniamerkkien tunteettomat tittelit loukkaavat syvästi monia Britanniassa eläviä vähemmistöjä.
Kuningatar Elisabet nousi hallitsijaksi isänsä Yrjö VI:n kuoleman jälkeen 6. helmikuuta 1952. Hänen valtakautensa kesti tasan 70 vuotta ja 214 päivää tehden hänestä Britanniaa pisimpään hallinneen monarkin. Hän oli myös maailman toiseksi pisimpään hallinnut monarkki. Vain nelivuotiaana valtaan noussut Ludvig XIV, joka johti Ranskaa ja Navarraa vuodesta 1643 vuoteen 1715, hallitsi häntä pidempään.
Kuningatar sai lukuisia tunnustuksia kansainyhteisömaista sekä muualtakin maailmalta, ja hän oli hyvin arvostettu henkilö ympäri maailmaa. Monet ovat kuitenkin jyrkästikin eri mieltä Elisabetistä siksi, että hän edusti hallintoa, joka syyllistyi lukemattomiin vääryyksiin ja jopa kansanmurhiin.
Esimerkiksi Yhdysvaltojen Pittsburghissa sijaitsevan Carnegie Mellon -yliopiston nigerialaissyntyinen apulaisprofessori Uju Anya ilmaisi paheksuntaa monarkkia kohtaan ja korosti vahvasanaisesti, kuinka Elisabet johti hallintoa, joka teurasti ja hajotti puolet hänen suvustaan ja kuinka elossa olevat yrittävät edelleen päästä tapahtumista yli.
תגובות