Al-Andalus – renessanssiin johtanut muslimien, kristittyjen ja juutalaisten tieteellinen yhteistyö

Euroopan historian kannalta al-Andalusin muslimeilla oli tärkeä rooli, sillä he toimivat välittävänä linkkinä kreikkalaisen kulttuurin ja eurooppalaisen renessanssin välillä. Renessanssia kuvataan taide-, kulttuuri- ja aatehistorialliseksi murrokseksi, mikä tapahtui keskiajalta uuteen aikaan siirryttäessä. Renessanssin aikaansaamat muutokset ilmenivät muun muassa tieteissä, kirjallisuudessa, musiikissa, filosofiassa ja kuvataiteissa, ja niillä oli maailmanlaajuinen merkitys.

Arabialais-islamilaisen tieteen keskiajan kultakautta voidaan pitää yhtenä vaiheena samaisessa tieteen jatkumossa, joka alkoi antiikin Kreikasta ja kehittyi renessanssin Euroopassa moderniksi tieteeksi. Monet uskovat, ettei Euroopan elpyminen olisi tapahtunut ilman muslimeita, sillä kristityt olivat kadottaneet kosketuksen vanhaan kreikkalaiseen kulttuuriin.

Yksi esimerkki al-Andalusissa vaikuttaneesta tiedemiehestä oli Averroes eli Abū ’l-Walīd Muḥammad ibn Aḥmad ibn Rušd tai lyhyesti Ibn Rushd. Hän syntyi vuonna 1126 Córdobassa aikana, jolloin almoravidien dynastia hallitsi al-Andalusia. Averroes oli yleisnero, lääkäri ja juristi, joka kirjoitti monesta eri aiheesta, kuten filosofiasta, astronomiasta, fysiikasta, psykologiasta, matematiikasta, islamilaisesta laista ja lingvistiikasta. Hän julkaisi aikanaan yli 100 teosta.

Averroesin patsas Espanjan Córdobassa.

Tieteiden kehittämiseen eivät kuitenkaan osallistuneet pelkästään muslimit, vaan al-Andalus tuli historiassa tunnetuksi siitä, että muslimien lisäksi myös kristityt ja juutalaiset osallistuivat aktiivisesti erilaisten tieteiden tutkimiseen ja kehittämiseen. Monet äidinkielenään arabiaa puhuneet juutalaiset ja kristityt olivat hyvin sitoutuneita muinaiskreikkalaisten filosofisten ja tieteellisten teoksien kääntämiseen.

Erityisesti 1200- ja 1300-lukujen aikana, jolloin Toledon käännöstoiminta oli kukoistuksessaan, al-Andalusin kautta välittyi Euroopan yliopistoille sellaista tietoa, mikä oli ollut siihen saakka länsimaalaisten oppineiden tavoittamattomissa. Exeterin yliopiston emeritusprofessori Richard Hitchock mainitsee, kuinka mozaribikristityt ja muslimit tekivät tieteellistä yhteistyötä al-Andalusissa välittääkseen eteenpäin antiikin ajan ja myöhemmän arabialaisen tieteen, mistä seurasi myöhemmin Euroopan renessanssin käynnistyminen.

Hitchcock korostaa myös, kuinka vähän on viitteitä siitä, että eroavat uskonnolliset vakaumukset näiden uskontojen välillä olisivat haitanneet tai edes vaikeuttaneet tätä tieteellisen yhteistyön prosessia. Myös Hämeen-Anttila mainitsee vastaavista käsityksistä ja korostaa, miten arabialais-islamilaisen tieteen keskiajan kultakautta voidaan pitää yhtenä vaiheena samaisessa tieteen jatkumossa, joka alkoi antiikin Kreikasta ja kehittyi renessanssin Euroopassa moderniksi tieteeksi.

Lähteet:

Hitchcock, R. (2008). Christian-Muslim Understanding(s) in Medieval Spain. Hispanic Research Journal, ISSN: 1468-2737, Vol: 9, Issue: 4, Page: 314-325

Hämeen-Anttila, J. (2006). Mare Nostrum. Länsimaisen kulttuurin juurilla. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

Hämeen-Anttila, J. & Nokso-Koivisto, I. & Avain (2011). Kalifien kirjastossa. Arabia- lais-islamilaisen tieteen historia. Jelgava: BTJ Finland Oy.

Meri, Josef. (2004). The Ornament of the World: How Muslims, Jews, and Christians

Created a Culture of Tolerance in Medieval Spain by MARÍA ROSA MENOCAL.

Middle East Studies Association Bulletin. 38. 88-89. 10.2307/23062972.

Kuvalähteet:

https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Statue_of_Averroes_in_C%C3%B3rdoba,_Spain.jpg